...100 VUOTTA ITSENÄISYYTTÄ.....SUOMINEIDON KOKEMANA.............

 

Tänään on siis se päivä, jolloin suomineito on saavuttanut kunnioitettavan naisen iän. Tähän ikää päästäkseen on tämän neidon ote alkanut pahasti lipsumaan viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Samat reilut kolmekymmentä vuotta hän on tietysti ollut jo vanhuuseläkkeellä ja ilmeisesti on iän tuomat vaivat alkaneet näkyä kansalaisiin suunnatussa politiikassa. Hänen eläkkeelle jäämisensä jälkeen, on suomalaiset lobbarit päässeet häntä vedättämään kaikenlaisilla turhilla ja valheellisilla lupauksillaan.

 

Lapsesta saakka, on tämä suomineito ollut jämäkkä ihminen ja alkuaikoina hänelle riitti paljon tekemistä oman kansan etujen valvojana. Se, mikä oli asettanut kansan taistelemaan hänen syntymän puolesta, niin oli se myöskin asettanut hänelle tehtäväksi kansan yhdistämisen. Mutta kuten aina, niin nuoret neidot eivät saa olla kovinkaan rauhassa. Ottajia heille olisi, aina ulkomaita myöten. Niin oli meidänkin omalla suomineidolla. Veli Venäläinen oli ihastunut Suomineitoon ja halusi kaapata tämänkin neidon haaremiinsa ja sulkea sinne muiden kaapattujen kaltaistensa kanssa.

 

Suomineito suivaantui ja ilmoitti veli Venäläiselle, että hänen helmojaan ei hipelöidä eikä niistä leikellä minkäänlaisia matkamuistoja tai valloituksen merkkiä. Veli venäläinen yritti jopa väkisin suorittaa neidon sieppauksen, mutta Suomen omat sulhasehdokkaat laittoivat veli venäläiselle kampoihin, puolustaen tämän koskemattomuutta. Tätä mittelöä käytiin kaksi kertaa ja lopuksi Suomen neito joutui luovuttamaan helmoistaan palasen ja mikä pahinta, hänestä tuli sotainvalidi menetettyään toisen kätensä.

 

Vaikka neito oli itse käsipuoli, niin silti hänkin osallistui maan jälleen rakentamiseen ja sotakorvausten maksuun. Aika oli ehkäpä vieläkin kovempaa aikaa, sillä puutetta oli aivan kaikesta. Tässäkin neito osoitti kuitenkin sen, että kun kansa on yksimielistä, niin sellaista tilannetta ei tule etteikö se pärjäisi. Kun viimeisetkin sotakorvaukset olivat maksettu, mikä oli aivan huutava vääryys suomineitoa kohtaan, niin suomineidolla oli aika alkaa kohentamaan omaa ulkonäköään.

 

Vuosikymmenet lipuivat verkkaisaan ja suomineito sai seurata oman hyvinvointinsa lisääntyvän ja maan kehittyvän aivan tasavertaisesti maailman muiden maiden kanssa ja joissain asioissa jopa paremminkin. Suomineitokin vanheni ja ehkäpä iän myötä alkoi tiukka otekin lipsua ja hän odotteli eläkkeelle pääsyään, sillä olihan hän, kaikkien vaikeuksien jälkeen, luotsannut maan seesteiseen hyvinvointiin. Tämä oli se hetki, jota häntä kyräilevät kätyrit alokoivat käyttää hyväkseen, kun neitonen alkoi jo dementisoitua ja luottamaan liiaksi kansalaisten yksimielisyyteen ja tyytyväisyyteen.

 

Kourallinen ihmisiä on tuhonnut koko sumineidon tekemän työn, omalla ahdeunellaan ja globalisaation tavoittelulla. Suomen päättäjä, lupaa kysymättä suomineidolta, veivät suomineidon EU:hun ja sen luomaan rahaliittoon. Suomineito ei enää, iästä johtuen, ymmärrä kaikkia käänteitä ja sitä, että miksi häntä, suomen neitoa, tänä päivän ohjaillaan melko suorasukaisesti jostain Brysselistä tai Berliinistä? Toinen kysymys, mitä neito miettii vakavasti, on se, miksi häneltä, suomen neitona, ei kysytä mitään, vaan päätökset tehdään täysin hänen mielipidettään kuulematta.

 

Vaikka suomineito täyttää tänään kunnioitettavan sata vuotta, niin hän kokee tämän päivän tilanteen lähes samanlaisena kun syntymähetkellään. Sitä hän mietiskelee synkin mielin, että täytyykö kaikki alkaa taas alusta ja palauttaa kansa takaisin, omiin, suomineidon helmoihin. Hyvää syntymäpäivää Suomineidolle.