Arvopohja = muutaman ihmisen luoma populistinen ajatus

 

Tänä päivänä puhutaan arvopohjasta, arvomaailmasta ja kaikesta sellaisesta, millä ei ole todellisen elämän ja politiikan kanssa mitään tekemistä. Kourallinen ihmisiä on keksinyt populistisen ajatuksen, millä voidaan välttää kaikki ikävä ja omaa mielipidettä vastustava keskustelu ja päätöksen teko. Toisaalta, on se myöskin omaa osaamattomuutta ja suoranaista tyhmyyttä, millä vältellään mahdolliset hyvätkin ehdotukset ja esitykset, ainoastaan siksi, että joku toinen voisi olla järkevämpi ja ehdottaa konkreettisesti toteutettavia asioita ja vieläpä siten, että suurin osa kansasta olisi niihin tyytyväisiä.

 

Arvopohja ja arvomaailma on myöskin Brysseljohttoisten maitten robottihallitusten saama neuvo tai suoranainen määräys sille: kuinka vältät häviäväsi poliittisen väittelyn. Nämä kaksi sanaa on käytännön synonyymi nk. hienommassa piireissä sanalle rasisti, jonka voit lausua silloin, kun kysymys on heidän tekemänsä luokitus, esimerkiksi toisesta puolueesta, jolla voisi olla omaa kansaa lähempänä oleva politiikka. Oma kansa ja oma maa, on tabuja siis kahdella tavalla. Kansalliskonservatiiveille se tarkoittaa oman maan ja oman kansan suosimista kaikissa poliittisissa päätöksissä, missä vertailukohteena on oma kansa ja muut. Liberaalisosialisteilla se taas tarkoittaa päin vastaista eli, ensin muut ja se on se oma kansa, jota he myöskin edustavat, joka maksaa ja, jolta omia saavutettuja etuja leikataan.

 

Arvopohja ja arvomaailma ei varmastikaan ole politiikon yksittäinen ajatus ja näkemys todellisesta arvomaailmasta ja arvopohjasta, vaan se on iskostettu poliittiseksi taisteluvälineeksi, millä voidaan tyrmätä hyvätkin ajatukset ja jopa rakentavat suunnitelmat. Nämä arvonimikkeeseen liittyvät asiat ja ehdotukset voidaan nostaa esille jossain vaiheessa ja kas kummaa, asioissa ja esityksissä ei olekaan kysymys noista kummastakaan arvosta, vaan pelko siitä, että joku toinen, jonka arvot he ovat tuominneet vääriksi, olisi saanut sillä mainetta ja tunnustusta. Toinen asia, mikä näillä arvonimityksillä saadaan aikaiseksi, on se, että sillä pystytään peittämään oma poliittinen typeryys ja osaaminen. Kun et ymmärrä asiaa ja olet keskusteluista ulkona kuin lumi-Ukko sekä pelkäät toisen saavan enemmän kunnioitusta ja arvotusta esitetystä asiasta, niin silloinkin arvot voivat pelastaa, kun olet maalannut itsesi nurkkaan. Arvon mekin ansaitsemme, tai jotain sellaista laulettiin ennen, nykyään niitä arvoja ei enää ansaita, vaan ne tulee Brysselin postissa. Ei ulla muuta.