16. Marras, 2018

Ei koskaan yhteistyötä rasistisen SD:n kanssa

Ruotsi ja sen poliittiset puolueet on ennennäkemättömässä tilanteessa. Kahdeksasta puolueesta kaksi nk. ääripäätä tekee hallitusneuvotteluista ja hallituksen muodostamisesta lähes mahdottoman. Ääripääthän siis ovat vasemmisto ja ruotsindemokraatit.

Eilen annettiin pääministerille lopputili ihan reilulla enemmistöllä, 204 – 142, joka oli allianssipuolueiden vaalilupaus, tosin siihenkin he tarvitsivat apua ruotsindemokraateilta. Edellispäivänä vastaavasti allianssi oli pettänyt SD:n ja päästänyt läpi kommunistin toiseksi varapuheenjohtajaksi, mutta siitäkin huolimatta SD auttoi Löfvenin erottamisessa. Äänestyksessä ja melkolailla odotetussa äänestystuloksessa ei sinänsä ollut mitään dramaattista, sillä nythän vasta peli potkaistiin käyntiin lopullisesti.

Hallituspuolueiden ja vasemmiston vaalinjälkeiset ilmeet ja kommentit olivat sitten jo luku sinänsä. Pääministeri ja ulkoministeri olivat kaikkein katkerimpia eduskunnan päätöksestä ja vuodattivat siitä ennen kaikkea rasistisen SD:n niskaan. Lehdistötilaisuudessa toisti Löfven taas saman valitusvirren SD:n rasistisista juurista, joka oli melkein sanasta sanaan se sama, mitä hän on kertonut viiden vuoden ajan, eli se on hyvin taltioitunut hänen kovalevylleen.

Ruotsin katastrofaalisin ulkoministeri, Margot Wallström, taas oli huolissaan ”ruotsin kansainvälisestä julkisivusta”, kun rasistinen puolue avusti allianssia erottamaan pääministerin. Vasemmiston Jonas Sjösted uhkui taas intoa ja vakuutti kaatavansa allianssin vähemmistöhallituksen jo enne joulua tänä vuonna. Kokonaisuudessaan näiden henkilöiden yhteinen huuto kohdistui enemmänkin allianssiin kuin SD:hen, jota tässä tapauksessa käytetään lyömäaseena, muistuttamalla heitä siitä, että he ovat antaneet vaalilupauksen siitä, etteivät tee yhteistyötä SD:n kanssa.

Nämä nk. äärilaidat muodostavat lähinnä kiistakapulan lähes minkäänlaisen hallituksen muodostamisessa. Keskusta ja liberaalit tulevat ilmeisesti pettämään allianssin, koska eilen kristillisdemokraattien Ebba Bush Thor avasi pelin ilmoittamalla heidän voivan tehdä yhteistyötä SD:n kanssa. Huuto riitely ja mättö on kova tällä hetkellä allianssin sisällä ja ennen kaikkea liberaalien peppukipu tuntuu olevan sietämätön. Keskusta taas on toistaiseksi, kuten moderaatitkin, olleet hiljaa ja miettineet.

Eli, jos keskusta ja liberaalit hajottavat allianssin ja pyrkisivät muodostamaan hallituksen vihervasemmiston kanssa, jolloin he saisivat aikaiseksi ennemmistöhallituksen, mutta silloin kuvaan astuu tämä punainen ääripää, eli vasemmisto ja jopa vihreätkin. Se olisi seuraavissa vaaleissa itsemurha, mikäli keskusta ja liberaalit lähtisivät hallitukseen vasemmiston kanssa, tai vasemmiston passiivisesti tai aktiivisesti tukevaan hallitukseen.

Mikäli taas allianssi haluaa muodostaa hallituksen SD:n tuella, mikä olisi heille eduksi myöskin seuraavissa vaaleissa, niin ruotsilla olisi laajapohjainen hallitus, kahden vähemmistöhallituskauden jälkeen. Mitään allianssijohtoista tai sossujohtoista koalitionhallitusta tuskin tulee, sillä Löfven ilmoitti eilen ehdottoman ei sille, että heistä koskaan tulisi allianssihallituksen tukipuolue.

Kysymys on nyt lähinnä siitä, tuleeko ex. kommunistit vaiko ex. natsit määräämään pitkältikin ruotsin politiikan, sillä niin siinä tulee käymään näillä vaalituloksilla. Mutta koska kommunistit ovat hienosti omaksuneet vasemmistonimikkeen, niin eikö sitten natsit saisi nimittää omaa puoluettaan kansallismieliseksi. Muiden puolueiden tulisi ymmärtää, että nimitys ruotsindemokraatit ei ole sama kuin kansallisdemokraatit. Mikäli tuo demokraatti sana on ongelma, niin se ei tunnu olevan mikään rasite sosiaalidemokraateille eikä kristillisdemokraateille, joten, mikä mättää?

Hallitusvaihtoehdot ovat kuitenkin joka läpeensä mätä, tai sitten siedettävä ruotsindemokraattien mukana ololla. Kolmas vaihtoehto on, uudet vaalit, mikäli muutama puolue uskaltautuu. Politiikka tuntuu olevan suurimalta osin peppukipua muutamille, kun se taas voi olla edukasta järkeville, joten allianssi ottaa vaan lusikan kauniist käteen ja syö hallituskeiton ruotsindemokraattien kanssa kiltisti loppuun.

16. Marras, 2018

Euroopan uudet tuulet

Euroopassa on alkanut puhaltamaan uudet tuulet, mikä osoittaa sitä, että aina useammat kansakunnat ovat heränneet prinsessa Ruususen unestaan ja uskaltavat katso asioita realistisin ja konkreettisin silmin. Poski on käännetty. Tähän saakka ovat kansallismieliset olleet altavastaajia EU:n painostuksessa, mutta Visegrad-maiden sitkeästä vastarinnasta johtuen, ovat maat, aina enenevissä määrin, alkaneet huomata, että EU:n uhkailut eivät ole enempää kuin hampaattoman koiran räksytystä.

EU-maista ainoastaan kolmen, Ranskan, Saksan ja Ruotsin, maan päättäjät ovat maahanmuuttokiimaisia, kun taas alkuperäiset Visegrad-maat ovat saaneet rinnalleen Italian ja Itävallan. Muut EU-maat taas ovat näitä EU-avustuksia kerjääviä maita ja eivät uskalla ottaa kantaa puoleen eikä toiseen. Tanska ja jopa Espanja on alkanut muuttamaan radikaalisti käsitystään EU:n ajamasta pakkomaahanmuuttopolitiikasta ja tulevat mitä todennäköisemmin olevaan seuraavat maat, jotka liittyvät Visegrad-maiden rivistöön.

Merkel vaikuttaa menettäneensä yksinvaltiaan roolin ja häntä on ennen kaikkea ensimmäiseksi haastamassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Itävallan huippukokouksen tiimoilta ei juurikaan ole kuultu pienintäkään kannanottoa Merkeliltä ja Macronkin puolustelut ja uhkailut vaikuttivat melko pateettisilta yrityksiltä torjua Visegrad-maiden totaalinen ilmaherruus maahanmuuttokeskusteluissa, kuten myöskin Frontexsin toimialueista ja toiminnasta. Uskon todellakin tämän kokouksen antaneen lisää kannatusta Visegrd-maiden maahanmuuttolinjalle ja heidän pyrkimyksilleen kääntää EU:n suuntaa takaisin sinne, miksi se luotiin alkujaan.

Populismi on kääntänyt suuntaa ja nyt voitaisiin alkaa kutsua populisteiksi ruotsin Löfveniä, Ranskan Macronia ja Saksan Merkeliä, jotka eivät enää rehellisin keinoin pysty perustelemaan maahanmuuttoa kauhutarinoilla vainoista ja sodista, vaan joutuvat tunnustamaan, että taloudellisia ”pakolaisia” nämä loppujen lopuksi ovatkin. Siltikin heidän kiimansa ei tunnu antavan periksi, vaan he haluavat siitäkin huolimatta tuoda näitä, kolmansien maailmoiden oppimattomia ihmisiä, meidän verovaroillamme elätettäviksi.

Epäröivät EU-maat saavat vain enemmän rohkeutta alkaa vastustamaan EU:n käsistä karannutta Soros johdannaista politiikkaa. Ei Sosoksenkaan rahat riitä loputtomiin ja hänen aikansa täällä rahoittamiseen on myöskin melko rajallinen. Kun hänestä aika jättää, niin uskon hänen rahojensa ja omaisuutensa perijöillä olevan toisenlainen näkemys rahojen ja vallan käytöstä. Siihen saakka kuitenkin saa EU:n ja maitten omat kummeliosastot jatkaa show´taan ja pyrkiä vaikuttamaan kansan mieliin, sekä tuomaan itselle sitä mainetta ja kunniaa. Ei mulla muuta.

16. Marras, 2018

MISSÄ MENNÄÄN...

Kolme vuotta ja maailmaa ei enää tunne entisekseen. Ja missä on syy sille? Kansalaisissa vaiko globaalin maailman päättäjissä? Vai onko se aina ollut näin, mutta me ihmiset emme vain ole sitä huomanneet kaiken yltäkylläisyyden metsästyksessä? Ehkäpä nyky-yhteiskunnalla ei olekaan mitään uutta tarjottavaa ja heräämme hetkelliseen todellisuuten huomaamaan, että olenkin jäänyt paitsi kaikesta maailman kehityksestä ja alankin itse protestoimaan kaikkea jo kauan ollutta vastaan.

Voisiko se todella ollakin näin, että ihmiset katsovat vain ajan koittaneen omien etujensa ja tarpeidensa ajamiseen ja, että on täytynyt löytyä hyvä syy ja oikea kohderyhmä sille. Ketä oikeasti ovat ne protestoivat kansanryhmät, jotka ovat tänä päivänä löytäneet sen oikean langanpään, mistä voi alkaa kiskoa hyväuskoista kansaa puoleensa? Onko se kateus, mustasukkaisuus vaiko vain suoranainen piruilu, mikä saa ihmiset muodostamaan sellaisia nk. eturintamajoukkoja taistelemaan kansan edestä?

Vanhaa sananlaskua lainatakseni, paljon melua, vähän villoja, pitänee paikkansa tässäkin asiassa. Uhriutujia, puolesta loukkaantujia, toisen hyväksikäyttäjiä ja oman edun tavoittelijoita suurin joukko, jotka ajavat lähinnä omaa agendaansa, saavuttaakseen muiden kustannuksilla itselleen jotain. Kaikki konkreettiset saavutukset puuttuvat näiltä nk. ”isänmaan sotureilta”, jotka haluavat tuoda kansalle ilmi asioita, kunhan vain ”tuette” heitä ja se tukikin mielummin puhtaana rahana. Samaa asiaa toistetaan päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, mutta mikä on tämän kaiken lopputulos.

Lopputulos tälle kaikelle on, teidän rahoituksellanne tapahtuva, heidän julkisuuskuvan pönkittäminen. Heitä kannattavat uskovat näihin utooppisiin haavekuviin, joita he maalailevat loistavasta tulevaisuudesta ja niistä päättävien paikkojen saavuttamisesta, joilla he muuttavat maailman hetkessä vain sormia näpäyttämällä. Vaikka tilanne olisi kuinka hullu tahansa nykyisten päättäjien hallitessa, niin ei se paremmaksi muuttuisi silloinkaan, mikäli nämä kansanparantajat pääsisivät valtaan omalla nk. politiikallaan. Muutoksia tarvitaan, mutta tarvitaan myöskin järkeviä ihmisiä niitä toteuttamaan, ennen kaikkea sellaisia, joilla on kyky toimia yhdessä tiukemmissakin paikoissa. Ei mulla muuta.

9. Loka, 2018

Heräämmekö tekemään ”kaikki oikein”

Edellinen kirjoitus sai veden aaltoilemaan vesilasissa ja kommentteja on satanut puolesta ja vastaan, kuitenkin puolesta kommentoijat voittaa selvästi, vaikka kirjoitustani käsiteltiin jopa yhden illan striimin verran. Loukkaantujat jakautuivat hieman eriskummallisesti, sillä ne, jotka uskoivat sen kohdistuneen itseensä, niin se oli nähdäkseni kertakäsittelyllä käsitelty. Puolesta loukkaantujia taas oli huomattavasti enemmän ja kummallisinta siinä oli se, että he eivät ymmärtäneet kirjoituksesta sen enempää kuin sika jalkapallosta. Meitä on niin moneksi, valitettavasti.

Toinen asia, mitä jokainen tuntuu pitävän itseoikeutettuna, on nämä nk. vaihtoehtomediat tai henkilöt, jotka teille kääntää ja kertoo siitä, miten maa kulloinkin makaa. Te pidätte aivan itsestään selvyytenä, että te saatte oikeutetusti nämä uutiset ilman, että se maksaisi teille mitään. Eikä vain uutisia vaan, että vaihtoehtomedioiden tulee julkaista ja jakaa teidän tuotoksianne, jopa turhanpäiväisistä asioista. Muutaman kohdalla se ainakin on niin, että loukkaannutaan, jos teidän infoanne ei jaetakaan ilmaiseksi, minkä seurauksena on sitten huomauttelu ja mielensä pahoittaminen. Sen jälkeen sitten myötäloukkaantujat jatkaa aiheesta vielä pitkän aikaa.

Olen henkilökohtaisesti saanut paljonkin vittuilua näistä kirjoituksistani ja aina sillä normaalilla tavalla: mitä sinä sitten teet? Voisin nyt malliksi kertoa, että viimeisen kolmen vuoden aikana olen kääntänyt teille luettavaksi noin 5 000 juttua ja niitä on julkaistu useilla alustoilla ja omalla kotisivullani. Kysymys teille, hyvät myötäloukkaantujata ja suuret kansallismielset sankarit, mitä te teette omalla kustannuksellanne? Te kerjäätte kansalaisilta rahaa, sekä kaikkea tarvitsemaanne, mutta mitä annatte vastikkeeksi? Striimejä, missä on hyvin vähän asiaa, mutta odotatte ihmisten maksavan niistä superchatin muodossa. Miekkareita, joissa on striimajien lisäksi lähiomaiset. Siis kertokaa ihmeessä, mitä annatte niille ihmisille vastiketta, jotka nk. tukevat teitä?

Vaihtoehtomedioitakin täytyy jonkun toimittaa, mikä maksaa rahaa jo ainoastaan peruskustannuksina, että ne olisi nähtävillä netissä. Samoin, on se kokopäiväinen työ, tuoda ja julkaista teille luettavaksi niitä uutisia, mitä teidän rahoittamanne valtamedia ei uutisoi, eikä koskaan tule uutisoimaan teille. Te katsotte sen vain etuoikeudeksenne saada nauttia toisen tekemästä työstä ja jopa vielä arvostella heidän toimittajiensa pätevyyttä, jos he tuovat kriittisiä aiheita esille. Puhutaan paljon sanan ja julkaisun vapaudeta striimeillä ja mielenosoituksissa, mutta, miten se oikeesti sitten onkaan, ihan vaan niin kuin omasta mielestä. Vai onko se sellaista liikkumista omalla mukavuusalueella, että mitä minä teen, niin se on ”kaikki oikein”, sillä onhan kysymyksessä minun sanavapauteni.

Mitä te tekisitte, jos kukaan ei uhraisi omaa aikaansa kertomalle teille asioista, mitä tässä yhteisessä EU:ssa tapahtuu ja joka koskee monilta osin myöskin teitä? Nyt joku vastaa, että kyllä mä pystyn hakemaan uutisia muillakin kielillä. Oikeesti? Kunka paljon on niitä ihmisiä,jotka pystyvät sen tekemään ja toiseksi, tuletteko te käyttämään mukavan kaljiotteluhetken siihen, että teette muutaman tunnin työtä ja näkisitte vaivaa sen eteen, että jakaisitte kääntämiänne tai muita uutisia, jota ette löydä valtamediasta, kansalle luettavaksi. Taisi tulla kengänkärkiin katselua ja selittelyä, että mutta ko ja ne harrastukset ja kaverien kanssa kaljottelut.

Jos todella haluatte, että teillä olisi pienikin mahdollisuus saada tietoa osaksenne, niin tukekaa vaihtoehtomedioita ja niitä henkilöitä, jotka tekevät tätä työtä. Toiset lukee striimeillään Ylen ja Hesarin uutisia ja kansa tykkää, että he tekevät tärkeää työtä, kun lukevat toisten kirjoittamia tekstejä ja arvostelee niitä oman makunsa mukaan. Niin tästä te maksatte, mutta ette niistä, mitkä vaativat sen todellisen työn ja todelliset kustannukset. Ymmärrän erittäin hyvin Juha Korhosta, joten tsemppiä sinulle Juha. Ei mulla muuta.

9. Loka, 2018

Uhriudumme mielummin kuin tekisimme ”kaikki oikein”

Olen jo parin vuoden ajan jankuttanut tämän nk. kansallismielisen kentän tekemisistä ja nimenomaan siitä, että tehtäisiin asioita oikeesti oikein. Uhriutuminen on ilmeisesti mukavampaa ja antaahan kansa paremmin almuja kun on laittanut itsensä ”viimeisen päälle peliin”. Ketä ja mitä näillä touhuilla yritetään herättää? Kannattajiako vaiko viranomaisia tukkimaan jokaisen turvan? Nämä nk. uhriutujat pitävät ilmeisesti kansalaisia niin typerinä, etteivät nämä tajuaisi normaalia keskustelua, vaan, että se pitää vetää vähintäänkin antiseministiselle tasolle, jos ei vieläkin törkeämmäksi. Ja kas kummaa, banneja paukkuu, niin näille henkilöille itselleen, sekä myös niille, jotka he saavat houkutelluksi jakamaa heidän julkaisujaan.

YouTuben superchatin ansiosta, paska leviää vieläkin enemmän, tai ainakin yritetään levittää, ainakin niin kauan, kunnes banni paukkuu jälleen. On alkanut herätä kysymys, ainakin itselläni, pidetäänkö suomen kansalaisia niin idiootteina tai jälkeenjääneinä, etteivätkö he ymmärtäisi normaalia asiakeskustelua suomen nykytilanteesta, aivan asiapohjaisella keskustelulla. Joku porukka väittää olevansa joka ohjelmassa puolue, vaikka kannattajakortit vielä puuttuvatkin ja parin kuukauden kuluttua alkavat vanhemmat kortit menettämään oikeutensa. Sekään ei vielä todista sitä, vaikka olisi 5000 kannattajakorttia, että heistä tulee puolue. Se ei tule automaattisesti näillä kannatinkorteilla, vaan sitä pitää anoa. Käsittelyaikaa ei ymmärtääkseni ole määrätty, joten se voi kestää loputtomiin, pyydettäessä aina lisäselvityksiä anomukseen ja sekin aina yksi asia kerrallaan.

Toinen asia on tämä usko puolueeksi tulemisesta ja sen tuomista hurjista eduista järjestön toimintaan. Naivius kukoistaa jälleen tällä rintamalla ja aivan yksinkertaisia tosiasioita ei a) ymmärretä tai b) ei haluta ymmärtää. Puolue on juridinen henkilö, joten sitä voidaan käsitellä aivan samalla lailla kuin ketä tahansa henkilöä. Mikäli joku palvelin ei halua olla mukana julkaisemassa tämän juridisen henkilön tuotantoa, tai mitään, mitä se tuottaa tai julkaisee, niin siihen ei auta vähääkään, lukeeko sen juridisen henkilön nimessä puolue. Useimmat ihmiset osaavat keskustella ikävistäkin asioista sivistyneesti, sekä painottamalla asioiden tärkeyttä. Toiset taas haluavat luoda omaa uraansa pikavauhdilla, polttaen samalla niin oman, kun myöskin lähipiirinsä maineen. Välittävätkö he siitä? Eivät toki, koska se on heidän ainoa tapa toimia. Ei mulla muuta.

9. Loka, 2018

Mitä pitäisi, tai mitä voitaisiin tehdä paremmin??

Minulla on varsin suuri etu siinä, että kykenen seuraamaan muiden maiden vaihtoehtomedioita ja niiden uutisointeja päivittäin. Mikä minua suomalaisissa vaihtoehtomedioissa ihmetyttää, on niiden hitaus ja useimmat uutisvalinnat. Monissa, ei kaikissa, jätetään julkaisematta ne todelliset ja tärkeät uutiset, joilla voisi olla jonkinlaista johdantoa asioiden parantamisille ja todellisten syiden esiintuomiselle. Useimmiten saa niistä sellaisen kuvan, että ei edes yritetä vaikuttaa vakavasti päättäjiin, vaan kirjoitellaan ihan huvin vuoksi parin kolmen nk. ”kansallismielisen” uhriutumisista, joilla ei ole minkäänlaista merkitystä asioiden parantamiselle.

Olisin hyvin kiinnostunut niistä asioista, mitä nämä henkilöt ovat saaneet aikaan ihan faktapohjaisesti maan asioiden parantamiseksi? Yksikin pieni asia riittää, mikä tai mitkä asiat ovat muuttuneet vähäisemmissä määrin heidän toimestaan? Uskon, että asioita voitaisiin tehdä toisella lailla ja enemmän järkiperäisesti ja suunnitelmallisesti. Mitä merkitystä sillä on, jos muutama ihminen juoksee striimaamassa ja provosoimassa joitain muita ryhmiä ja sitten, kun sattuu jotain, niin siitä itketään sitä vähintäänkin vuosi joka iltaisissa striimeissä. Ainoa kansallismielinen liike vaikuttaisi oleva PVL, kurin ja järjestelmällisyytensä puolesta. He vaikuttavat olevan yhtenäinen joukko eikä vain muutama yksinäinen uhriutuja tabletin tai puhelimen kanssa striimaava, ilman minkäänlaisia tukijoita tai taustatukea.

Nämä touhut vaikuttaa todella amatöörimäisiltä ja sitähän ne ovat, koska eipä juuri kahta kansallismielistä enempää mahdu samaan porukkaan, tai saman aatteen alle. Sitten on taas näitä vaihtoehtomedioita, jotka julkaisevat kaiken sen turhan ja uhriutumisen, mitä nämä pari kolme henkilöä tuutista tyrkkää. Eläköön Suomi ja kansallismielinen aate, mikäli tämä on se oikea tapa informoida lukijoita ja ennen kaikkea kansaa niistä todellisista asioista, mitä maan sirkus pyörittää? Kaikkien vaihtoehto- tai kansallismedioiden tulisi kiinnittää huomiota siihen todelliseen tiedonlevittämiseen todellisista uutisaiheista, sillä kohta kolme vuotta on jo mieltä osoitettua ja niin tulemus on jopa miinusvoittoinen.

Toisaalta taas, jos siltä tuntuu, jos tällainen vaihtoehtomediaharrastelu jääkin harrastelija tasolle ja jäädään ihailemaan jotain julkaisua päiväkausiksi ja käydään kehuskelemassa kaljakuppilassa, että minä olen sen ja sen vaihtoehtomedia toimittaja, sekä tyydytään siihen, että olalle taputtelijoita bissen tarjoajia riittää, niin silloin asia on tietysti erikseen. Tämän päivän Eurooppa ja EU on täynnä uutisia, mitkä koskettavat meitä kaikkia täällä asuvia. Sieltä tulee kuitenkin tänä päivänä kaikki ne todelliset elämäämme vaikuttavat viestit ja tiedotteet, joita ei aina, niitä ikävämpiä, edes valtamedia koskaan julkaise. Sama koskee myöskin niitä EU-maita, jotka todella uskaltaa taistella tätä monikulttuurisuutta vastaan, niin heistä uutisointi ei kaikkia vaihtoehtomedioita tunnu kiinnostava. Ne uutiset olisivat todella tärkeitä näyttämään suomen kansalla, että asioista voi myöskin kieltäytyä, vaikka olemmekin kaikki yhtä EU:ta.

Herätys kaikki kansallismieliset tubettajat, mediat ja muut asiaa ajavat, on olemassa montakin järkevää kansallismielistä, joten ei kannata pilata hyvää tarkoitusta uhriutumalla, jonnin joutavilla tubetuksilla ja omilla aina oikeassa olevilla mielipiteillä. Ei mulla muuta.

9. Loka, 2018

KUN KAIKKI ON ASIANTUNTIJOITA

Varsinkin suomalaiset ja mikseipä muutama ruotsin tilanteestakin raportoiva, jotka kääntävät juttunsa erilaisilla kielenkääntöohjelmilla sekä kirjoittavat uutisesta ”uutisen” oman mediamerkkinsä alla, ovat suuria asiantuntijoita ja ennen kaikkea kritisoijia ruotsalaisten tekemisistä ja ruotsalaisten typeryydestä hoitaa maansa asioista. Samat asiat tapahtuu ja tulee tapahtumaan myöskin suomessa, mutta siihen ei näillä ”asiantuntijoilla” ole aiheellista puuttua muulla keinolla kun järjestää 20 hengen mielenosoitus. Siitä tosin ollaan aivan hurjana, kun valtamedia ei ole kiinnostunut eikä uutisoi asiasta, kun tällainenkin kansanpaljous on vaatimassa virkakoneiston toimenpiteitä.

”Kansallismielisyys” on muuttunut täysin sirkukseksi. On niin kutsuttuja tubettajia, bloggaajia ja nk. kansallismielisiä nettilehtiä, jotka ovat jo vuosikaudet tarjonneet viihdettä kansalaisille. Nettilehdet haluavat ylpeillä sillä, montako rikosilmoitusta heistä ja heidän julkaisuistaan on tehty, mikä tuntuu olevan se uskottavuuden ja suosion mittapuu, joka ainoastaan lasketaan. Sama koskee myöskin näitä nk. kansallismielisten keulahahmojen ”uhriutumista” mukakin hyvän asian puolesta. Bloggaaja kirjoittavat samaa asiaa koko ajan ja uskovat, että heillä on ratkaisu kaikkeen, jota he eivät kumminkaan tuo esille kirjoituksissaan. Tubekansa on taas aivan oma luku sinänsä.

Se, joka väittää, että ”kansallismielisillä” tubettajilla olisi kansan ja sen kansalaisten pelastaminen, tai edes valistaminen ensi sijaisena asiana, niin te ette ole valitettavasti kansallismielisiä tai isänmaallisia oikeasti. Alkuunsa asia oli toinen ja oikeasti pohdittiin tilanteita kansalaisen kannalta ja pyrittiin rakentamaan yhteenkuuluvaisuutta sekä luomaan yhteishenkeä. Se oli joskus ennen, ennen kuin muutama kansallissankari päätti aloittaa suuren mittakaavan shown. Oman lisänsä tähän shown kiihtymiseen toi mukanaan YouTube, kun se loi nk. superschatin, joka antoikin äkkiä mahdollisuuden tienata rahaa villeillä jutuilla ja fooliohattuteorioilla. Jopa muutama ”kansallismielinen” tuo tänä päivänä enemmän tapahtumia aina jenkeistä asti ja kehuvat kuuluvansa kansainvälisten tubettajien kaveripiiriin.

Mitä apua tämän päivän nk. media- ja tubevaikuttajista sitten on omalle kansalle? Halutaan olla kuuluisia kansainvälisiä etnonationalisteja ja vääristää jokaiselle, todella isänmaalliselle, asiat ja ajattelutavat aivan muulle tasolle, mitä se aivan tavalliselle normaalikäytökselliselle elävälle suomalaiselle oikeasti on. Tavallisesta keskivertosuomalaisesta, joka on aidoin isänmaallinen, tämä kaikki on hämmentävää ja sekavaa ja saa heidät vetäytymään entistä enemmän kuoreensa. Tämä taas osittaa sitä, että nämä nykypäivän nk. kansallismieliset ”johtohahmot”, tubettajat, bloggaajat ja verkkomediat saavat aikaan entistä enemmän vetäytymistä ja piilossa pysymistä kasallismielisten asioista ja tilaisuuksista. Ei siksi, etteikö he edelleen olisi isänmaallisia ja isänmaansa parasta toivovia, vaan siksi, että nämä nk. kansallismieliset järjestäjät ja itsensä nk, johtohahmoiksi nostaneet, ovat liian leuhkoja ja nk. vähempiosaisten yli katsovia henkiöitä.

Tämäkin kirjoitus nostattaa jälleen myrskyä vesilasissa, mutta niin sen on tarkoitus tehdäkin. Suomessa uskotaan tekevän asiat hienosti ja ollaan roikkuvinaan jollain EU:n ylemmällä keskitasolla. Kuitenkin, esimerkiksi osa näistä nk. vaihtoehtomedioista uutisoi ja julkaisee juttujaan niin hitaasti, että ne ovat jo vanhoja uutisia ja monessa paikassa jo julkaistuja, ennen kuin ne ehtivät osaan suomalaisista vaihtoehtomedioista. Näin siis on eikä voida mitään, vai voidaanko?

9. Loka, 2018

Kun lammas ei enää vaikene

Ruotsin vaaleihin on enää kolme viikkoa aikaa ja ensimmäistä kertaa koko ruotsin historiassa suuri ja mahtava sosiaalidemokraattinen puolue pelkää olemassa oloaan sekä suurta vaalitappiotaan. Ja toki heillä on myöskin aihetta pelkoon, sillä koko ruotsin yksikamarisen parlamentin historian aikana ei maassa ole ollut näin epäonnistunutta hallitusta kuin tämän viimeisen neljän vuoden aikan.

Ruotsalaset ovat eläneet jo vuosisatoja rauhan ja ammoisan elämän keskellä ja aina tähän hallitukseen saakka, on asioita hoidettu kansan melko hyvällä luottamuksella. Toista on tämän hallituksen kanssa, joka on tuhonnut ruotsin hyvinvointia kaikilla julkisilla ja jopa vähemmänkin julkisilla aloilla. Koskaan ei, modernilla ajalla, ole ruotsin kansa ollut maailman hulluuden rahoittajina niin suuressa mittakaavassa kuin tämän punavihreän hallituksen aikana. Ruotsalaisia on aina pidetty lampaina, jotka eivät juurikaan ääntään korota, mutta nyt lampaat ei vaikene enää, sillä jotain pyhää ja arvokasta, ennen kaikkea ruotsalaista, on tämä hallitus onnistunut tuhoamaan.

Ruotsissa ei ole ollut sotia, eikä suurempia kriisejäkään reiluun pariin sataan vuoteen. Viimeisimmästäkin sodasta he pääsivät luistamaan, vaikka jälkikäteen onkin selvinnyt, että natseja auttamalla ja malmia heille myymällä, sosiaalidemokraattisen hallituksen silloiset toimet pukkina kaalimaan vartijana. Tämä uusi tilanne on ottanut ruotsalaisilla aikaa sulatella ja tuumailla maailman menoa. Nyt kuitenkin, kun lammas on herännyt, kansa alkaakin esittämään kysymyksiä ja näkemään hallituksen mielettömät toimet sellaisena selänkääntämisenä omalle kansalle, joka on luonut kaiken sen pohjan ruotsille, että se voisi nimittää itseään hyvinvointivaltioksi.

Vanhempi ja kokeneempi sukupolvi on pelattu pois eduskunnasta ja nyt – 60-lukulaiset, jotka ovat saaneet nk. vapaan- ja feministisen kasvatuksen ovat päässeet kiinni vallankahvaan ja heillä ei todellakaan ole näkemystä maan hyvinvoinnista. He ovat saaneet kaiken ja heillä ei ole näkemystä siitä, miten maata on johdettava, sillä he uskovat, että kaikki tapahtuu aivan itsestään, kunhan vain muistetaan veroja korottaa sopivin väliajoin. Nyt kuitenkin ruotsalainen sosiaalidemokratia on kadottanut tuosta nimensä loppuosasta pois tuon niin tärkeän demokratia sanan ja toimii ainoastaan sosialisteina, mutta ei missään nimessä siinäkään omalle kansalleen.

Kolmen viikon kuluttua on heille tilikauden päätös ja uskottavaa on, näillä näkymillä, että sosiaalidemokraattien tilinpäätös on melko rankasti alijäämäinen. Tämä avaa spekulointeja uuden hallituksen muodostamisesta ja vaalitulokset ovat ne, jotka sanelevat seuraavan hallituksen kokoonpanon, kaikista vaalia edeltäneistä uhkailuista huolimatta. Herännyt lammas nimittäin vaatii uutta kokoonpanoa ja uudenlaista todellista politiikkaa, eikä enää tyhjiä lupauksia omalle kansalleen. Uskon myöskin, että suurimmat EU-kumartajat jäävät rannalle ruikuttamaan ja, että sosiaalidemokraattisessa puolueessa tapahtuu nk. suuri puhdistus, jolloin sieltä lähtee puoluejohtajasta lisäksi, tämä vanha hapan kerma sekä ammattiliittovaikuttajat eläkkeelle, tahtoivatpa he sitä itse, taikka eivät. Ei mulla muuta.

9. Loka, 2018

RUOTSIN KANSAN HERÄÄMINEN

Ruotsissa on vaalit noin kuukauden kuluttua ja verrattuna aikaisempiin vaaleihin niin ei juuri missään ole nähtävillä sitä, että kysymyksessä on ehkä ruotsin historian kaikkien aikojen tärkeimmistä vaaleista. Syyskuun vaaleilla valitaan ruotsin tulevaisuuden tie sekä ratkaistaan koko kansallinen tulevaisuus. Viimeisen neljän vuoden aikana, on punavihreä hallitus, monesti oppositiossa olevan allianssin avustamana, tehnyt sellaisia päätöksiä, pyrkiessään olemaan maailman humanitäärinen suurvalta, että ne tulevat ajamaan maan kehitysmaiden tasolle.

Viime aikainen kansan tuumailu on nostanut esille kysymyksen: Voiko maata johtaa oppimattomat ihmiset? Näin kuitenkin asia on ruotsin hallituksen kohdalla. Tuskin koskaan maan asiat ovat olleet näin oppimattomien ihmisten käsissä, miten ruotsin hallituksessa on ollut neljän viimeisen vuoden aikana. Ja se myöskin näkyy, kaikilla maan sisäpoliittisilla rintamilla. Kansa ja maan talous suorastaan uhrataan idioottimaiseen turhanpäiväiseen maahanmuuttoon, jolloin ihmisiä kolmansista maailmoista tuodaan maahan vaikkapa väkisin. Ja eikä se pelkkä maahan tuominen riitä, vaan heille ja heidän omaisilleen tarjotaan myöskin täysin vastineeton elämä lopu iäksi.

Näissä vaaleissa on tilinteon hetki. Nämä vaalit on vaakakuppi myöskin sille, että onko liki sata vuotta vallankahvassa ollut sosiaalidemokraattinen liike marssinut tiensä päähän suurpuolueena. Tätä milteinpä kaikki mielipidemittaukset osoittavat ja se ei todellakaan ole mikään ihme, kun tutkailee tämän punavihreän hallituksen ministereiden oppi- ja koulutusmääriä. Kahdeksan vuotta peruskoulua ja 48 viikkoa hitsauskurssia, niin tämä on koko pääministerin koulutuspohja, johon sitten on tullut lisäksi ammattiliiton aivopesukurssit. Valtionvarainministeri on aivan tavallinen kirjanpitäjä, ilman mitään erikoiskoulutusta. Ja kaiken huippuna sitten entinen parturi ja pankin kassa, ulkoministeri Margot Wallström.

Ruotsalaisilla on yleensä hyvät hermot ja he eivät ihan mielellään mollaa itse valitsemaansa eduskuntaa ja hallitusta. He eivät myöskään nouse ihan helpolla barrikadeille, vaan ilmaisevat mielipiteensä joka neljäs vuosi äänestämällä. Edelliset vaalit jo osoittivat ja antoivat signaaleja nykyisille päättäjille siitä, että kansa oli antanut varoituksen ruotsindemokraattien muodossa. Varotusta ei kuitenkaan ole otettu vakavasti, vaan jatkettu vanhaa tuttua ylimielistä politiikkaa, josta tilinpäätös tulee syyskuun ensimmäinen sunnuntai. Kansa tulee kertomaan, mitä mieltä he ovat punavihreän hallituksen aikaansaannoksista viimeisen neljän vuoden aikana.

Nykyisen punavihreän hallituksen kohtalo ei tule olemaan armollinen ja ainakin sosiaalidemokraatit ovat huomanneet sen. Edellisissä vaaleissa olivat he ruotsin suurin puolue noin 34 prosentilla, mutta nyt ennusteet lupaa ainoastaan alle kahtakymmentä prosentti, mikä tietää sitä, että lähes 45 prosenttia sossujen kannattajista, tulee äänestämään jotakin muuta puoluetta. Hallituskumppaneille, vihreille, kyyti on vieläkin kylmempää: Heidän uskotaan putoavan pois koko eduskunnasta. Keskustapuolue, joka on kallellaan sossuihin, oli muka kovassakin huudossa tuossa kevättalven aikana ja heille luvattiin silloin jopa 14 prosenttia äänistä. Mutta tasan eivät käy herran lahjat ja näin kuukautta ennen vaaleja, he ovat tipahtaneet takaisin normaalille tasolleen, eli vajaaseen 7 prosenttiin.

Aina väitetään, että Ruotsi on menetetty maa. En kuitenkaan usko tuohon täysin, sillä täällä tehdään asiat ehkä hieman toisin. Nyt kansa on herännyt ja tulee äänestämään myöskin sen mukaan ja jos poliittista yhteistyöhalukkuutta ei muilta puolueilta löydy, ruotsindemokraattien rinnalle, niin pidetään uusintavaalit niin kauan, kunnes heillä itsellään on ehdoton enemmistö.

9. Loka, 2018

Mitä ihmettä oikein tapahtuu???

Ruotsin eduskuntavaaleihin on ainoastaan 40 päivää aikaa, mutta kaikki normaali vaalikampanjointi loistaa täydellisesti poissa olollaan. Vuoden 2018 eduskuntavaalit tuntuu olevan sellaiset, että vanhat vakiintuneet puolueet aikovat ilmeisesti pärjätä vanhoilla meriiteillä. Kaikki puolueet – ja nyt tarkoitan kaikilla puolueilla niitä seitsemää vakiintunutta puoluetta – tuntuvat kilpailevan eniten siitä, että yrittävät vältellä kaikenlaista keskustelua. Melko harvinainen tilanne siinä mielessä, että jos ketkä, niin poliittiset puolueet ovat aina olleet tuputtamassa poliittista agendaansa, halusit sitä sitten tai et.

Ruotsin eduskunnassa istuu kaikkiaan kahdeksan puoluetta. Seitsemän omasta mielestään hyvää ja poliittisesti korrektia ja sitten poliittisista asioista niiden oikeilla nimillä puhuvat ruotsindemokraatit. Neljä vuotta on nykyinen punavihreä hallitus, opposition avustuksella, yrittänyt vakuuttaa kansaa siitä, että ruotsidemokraatit ovat pahiksia, natseja, muukalaisvihamielisiä ja ties vaikka mitä taivaan ja maan väliltä. Mutta kansa, tämä tyhmä ja osaamaton, on kaikessa hiljaisuudessa pikku hiljaa siirtynyt kannattamaan kyseistä natsipuoluetta.

Siihen on käytetty paljon resursseja sekä rahaa ja kymmenet ja taas kymmenet politiikan tietäjät ja tutkijat, mielummin vasemmisto taustalla, ovat antanee palstametreittäin ja kymenien televisiotuntien aikana selityksiä ja lausuntoja ruotsindemokraattien taustoista, osaamisesta, ennen kaikkea muukalaisvihamielisyydestä. Mutta tämä kaikki on kaikunut kuuroille korville ja tyhmä kansa on alkanut luottaa aina vai enemmän näiden poliittisten tyhjäntoimittajien ja imbesillien poliittiseen sanomaa.

Ruotsidemokraatit eivät ole poliittisesti korrekteja (siis valehtelijoita), eivätkä EU:n ja Merkelin johtamia sätkynukkeja, vaan kansaa ja kansalaisten toiveita näkevä, ainoa rasituksista vapaa puolue. He eivät ole pettäneet kansaa tyhjillä lupauksilla, eikä myöskään ajaneet EU ja maahanmuuttoasiaa kansalaisten kustannuksella. Koska tänä päivänä tuntuu oleva tabuna se, että järki ja politiikka eivät ole minkäänlaisessa symbioosissa keskenään sekä se, että riittää kun toimii EU:n kumileimasimena ja vetoaa kaikissa päätöksissään EU-säänöihin tai direktiiveihin. Jos tämäkään ei auta, niin onhan viimeisenä valttikorttina nämä kansainväliset sopimukset.

Kautta historian, jota päättävien poliitikoiden tulisi joskus lukea, on aina ollut niin, että ne valtiot, joilla on järkevät ja kansan rakastamat ja kunnioittamat poliittiset päättäjät, menestyy kaikissa tilanteissa myöskin kansan tukeman. Kummankin puolinen arvostus ja luottamus on A ja O, kun on kysymys kansan sekä kansalaisten hyvinvoinnista. Nykypoliitikot ovat joko lukutaidottomia tai välinpitämättömiä kansan ja kansojen historiasta ja eivät joko ymmärrä tai sitten eivät välitä ymmärtää sitä tosiasiaa, että historia toistaa itseään. Näin on ollut ja ei edes digitalisoinnin myötä se siltikään tule muuttumaan, niin kuin ei ilmeisesti tiettyjen poliittisten vakaumusten pohjalla toimivat puolueetkaan.

Elämme mielenkiintoisia aikoja ja ruotsalaisen päivän politiikan kauhukakara, ruotsindemokraatit, saattavat palauttaa järjen ja kansalaisten etuja ajavan politiikan takasini kansalliselle tasolle, eli, Ruotsi ja ruotsalaiset ensin.

9. Loka, 2018

KUN KANSAA KUSETETAAN

Poliitikot, virkamiehet ja ennen kaikkea globaalisen maailman päättäjät saavat ihmiset tekemään ja ennen kaikkea hyväksymään oman kansanmurhan mukaisia päätöksiä. Ja valitettavasti monet kansallismieliset yhdistykset ja jopa kansallismieliset vaihtoehtomediat edistävät tätä asiaa omilla toimillaan siten, että tarttuvat heille heitettyihin lillukan varsiin.

Päivittäin paljastuu pitkällä suunnitelmalla olevia toimia, jotka sitten piilotetaan monenkin turhanpäiväisen uutisen taakse, eli pyrkimällä antamaan kansalle ja ennen kaikkea kansallismielisille sellaista uutisoitavaa, että todellisiin ongelmiin ei riitä aika, tai kapasiteettia niistä kertomaan. Tämä voi myöskin olla yksi syy sille, että viranomaiset tarkoituksella salaavat asioita ja oikeuslaitos antaa naurettavia tuomioita törkeistäkin rikoksista. Näin kansallismieliset ja vaihtoehtomediat saadaan tarttumaan lillukanvarsiin.

Ne henkilöt tai julkaisut, jotka alkavat päästä vaarallisen lähelle totuutta tässä globaalisten pelissä, niin heidät tullaan hiljentämään tavalla tai toisella. Muutaman vuosikymmenen aikana on saatu muokattua tietty osa kansasta ajamaan ja tukemaan tätä globaalisen maailman aatetta. He eivät valitettavasti itse ole edes välttämättä tietoisia siitä, että heitä käytetään ovelasti pelinappuloina rakentamassa tällaista nk. kansalaisten ja ajatusmaailmoiden kahtia jakautumista. Heidän elämäänsä ohjaillaan pienillä etuisuuksilla, joista taas tämä toinen osapuoli jää ilman ja tarkkailijat säätelevät kummallekin ryhmälle syötettävien uutisten määrää ja laatua.

Kuitenkin aina jostain pääsee karkaamaan päivänvaloon, jommallekummalle ryhmälle, jokin epämiellyttävä uutinen, tahallaan vaiko tahattomasti, jonka vaikutusta sitten tarkkaillaan kummankin ryhmän toimissa. Mikäli reaktioita syntyy, niin homman etenemistä joko nopeutetaan tai hidastetaan niiden reaktioiden mukaan, mitä kyseiset ryhmät antavat. Media osallistuu tähän päättäjien kera, joko vapaaehtoisesti tai sitten poliittisesti pakotettuna, tilaamalla muokattuja mielipidemittauksia, missä yleensä ajettava linja saa ”ehdottoman kansan, tai ainakin lukijoiden tuen”.

Mitä tälle kaikelle sitten voidaan tehdä? Vai voidaanko enää tehdä yhtään mitään? Tai pikeimminkin kysymys kuuluu, haluammeko tehdä yhtään mitään?

Ainoa ratkaisu asiaan on se, että alamme ajattelemaan asioita hieman syvällisemmin ja analysoimaan tiettyjen päätösten julkituomista ja ajankohtaista uutisvirtaa tapahtumista, millä kansallismielisiä yritetään johtaa harhaan. Kansallismieliset on se ainoa ryhmä, mikä tulee nujertaa, sillä tämä toinen globalistinen puolihan ei reagoi kuin tiettyihin asioihin, eli siihen, että kaikki kansat voidaan sekoittaa keskenään halailemaan koko maailmaa. Ja tähän ollaan menossa, jos emme ala ajattelemaan hieman syvemmin näitä tiedonmurusia mitä aina välillä pullahtaa esiin. Sillä niillä testataan suunnitelmien valmiutta ja sitä, koska aika on kypsä niiden toteuttamiselle. Ei mulla muuta.

20. Syys, 2018

TURHUUDEN TURHAUTUMA.......

Viime päivinä on väittämättömästi noussut mieleen ajatus: mitä järkeä kaikella tällä oikeasti on? Olen kirjoittanut lähemmäs 4700 juttua reilun kahden vuoden aikana, joista varmaan 99% on käännettyjä uutisia ruotsista ja ulkomailta. Uskoin koko ajan, että ne voisivat herättää ihmisiä ajattelemaan, mitä huominen tuo tullessaan myöskin sinne rakkaaseen synnyinmaahani suomeen. Onko ne uutiset sitten herättänyt ketään ajattelemaan asioita tulevaisuuden näkökulmasta ja ennen kaikkea sitä, että ette te ihmiset ole turvassa siellä suomessakaan. Mitä se on sitten antanut minulle ja onko sanomani vastaanotettu edes huolestuneesti? Valitettavasti ei moneenkaan juttuun ole suhtauduttu vakavasti, vaan enemmänkin huvittavana vitsinä, kun kyse on ruotsista ja ruotsalaisista.

Kun talvella sitten viimein myönsin itselleni, että painettu sana ei tule onnistumaan viestinviejänä, niin päätin kokeilla myöskin kerrottuja uutisia YouTube kanavalla. Valitettavasti en ole maidansankareita enkä ole osallistunut turhanpäiväisiin mielenosoituksiin niiden muutaman ihmisen kanssa, jotka ovat tämän päivän Tubesankareita. En ole edes pystynyt kännistriimejä tekemään, joissa itketään omaa kurjuutta ja sitä, että toiset puhuvat paskaa selän takana. Niin ketkä ja mitkä tahot, niitä ei koskaan kerrota, vaan sanotaan heidän kyllä itse tietävän. Tällaiset striimit ilmestyy yleensäkin muutaman päivän ryyppyputken jälkeen, missä sitten chattiläiset kannustavat ja kehuvat, että kyllähän sitä pitää välillä ottaa. Ehkäpä olen sitten vaan katkera, kun uudenvuoden aattona tulee täyteen 50v kun olen viimeksi alkoholia maistanut ja näin ollen en ymmärrä sen tuomaa nostetta kansallismielisten elämään. Tulkoon se nyt sanottua, että minäkin olen rehti, luotettava, suomalainen mies niillä puutteilla etten juo.

Niinpä olenkin tässä, viime päivinä, aivan vakavissani miettinyt sitä, että voisinko verrata tekemistäni siihen kuuluisaan vertaukseen helmistä ja sioista? Ehkäpä minun maailmankuvani on muuttunut sillä, että olen asunut 50v ulkomailla ja kaiken sen lisäksi, monissa maissa. Minulle ei myöskään mitkään uudet asiat ole pelottavia kun niitä tutkailee reaaliselta pohjalta ja tekee päätelmänsä samalta pohjalta. Kaikki tämä, mikä tapahtuu tänä päivänä Euroopassa, vaatii vähän enemmän pohdintaa asioiden korjaamiselle, kuin joku kymmenen ihmisen pikamiekkari tai mölyäminen Tube kanavilla. Järkiperäinen ajattelu ja toiminta tuntuu olevan vain turhanpäiväistä, sillä sillähän ei saada minä itse karismaa luoduksi, joka tuntuu olevan se kaikkein tärkein asia tässä nk. skenessä. Siksipä harkitsen vakavasti lopettavani minulle tuhan työn.

Näin lopuksi vielä muutamia kysymyksiä joka ikiselle kansallismieliselle. Mitä konkreettista olette saaneet aikaan ryntäilemällä kuin päättömät kanat? Yksi ainoakin pieni esimerkki riittää ja se ei ole mikään vastaus, että itset istut sohvalla etkä tee mitään, tai hyvähän se on sieltä huudella, tai minä ainakin oon yrittänyt. Yrittänyt siis, mitä? Oletteko todella uskoneet siihen, että muutaman kymmenen hengen mielenosoittajajoukolla hallitusherrat ja päättäjät vapisevat? Etupäässä lienee kyse itsensä esille nostamisesta suureksi kansanjohtajaksi, joiden eteen toiset alamaiset tekevät kaikkensa uskoen heidän ”johtajuuteensa”. Haukkuja tulee sata varmasti tästä kirjoituksesta, mutta ennen kuin täysin repeätte liitoksistanne niin miettikää oikeasti, mitä konkreettista koko skene, te mukaan lukien, olette saaneet aikaan reilun kahden ja puolen vuoden aikana? Ja toiseksi. Olisiko jo nyt aika alkaa keskustelemaan laajemmin suomalaisten kohtaloista? Ei mulla muuta.m

20. Syys, 2018

”myllärin” viikkokatsaus

Jälleen kuuma kesäinen viikko vierähtänyt ja jos jonkinlaista raivoa on esiintynyt niin sosiaalisessa mediassa, kuin myöskin nk. valtamediassa. Ja kaiken takana on ainoastaan yksi mies, joka on kertonut vaalikamppailunsa aikana, mitä hän aikoo tehdä, jos hänet valitaan yhden suurimman maan presidentiksi. Kaikki maailman mediat, tai ainakin nämä pohjoismaiset etunenässä, eivät etsimälläkään löydä mitään hyvää hänen tekemisistään.

Vaikuttaako Trump kovin surulliselta ja pelokkaalta, kun hän toteuttaa niitä lupauksiaan millä Amerikan kansan enemmistö valitsi hänet presidentikseen. Onko hän mahdollisesti aivan kauhuissaan, että Eurooppa ja ennen kaikkea Suomi ja Ruotsi on hänen politiikkansa vastaan? Poliittisia mielipiteitähän ei kysytä kuin vihreiltä tai vasemmistolta, jotka kautta aikain ovat olleet jenkkipolitiikkaa vastaan, kuka siellä kulloinkin on ollut presidenttinä.

Suomen ja ruotsin väkiluku, noin 15 miljoonaa, joka on melkein kuin jokin USA.n osavaltion väkiluku, varmaankin saa koko Amerikan poliittisen systeemin epävarmaksi omilla pahennuksillaan. Vaikka jenkeillä menee taloudellisesti paremmin kuin vuosikymmeniin, niin sekin on varmaan vaan pelkkää hänen hullun tuuriaan. Suomessa ei kohta vuosikymmeneen ole ollut tarjolla töitä puolelle miljoonalle suomalaiselle, kun jenkeissä työttömyys laskee kohisten Trumpin johtaessa maataan. Meillä täällä, ruotsissa ja suomessa, tehdään vaan kovaa bisnestä maahanmuuttajilla ja hankitaan puuttuvan työvoiman tilalle korvaavia huoltosuhteen parantajia.

Ja nyt, kun Suomi, tuo maailman onnellisin ja paras maa asua, maailman vapaammalla ja sananvapaammalla medialla, on saanut tilaisuuden järjestää kahden ylivoimaisesti merkittävän maan päämiesten tapaamisen, niin siitä ylpeyden sijaan onkin noussut suuri häpeä. Suomi, joka on kuin hyttysen paska valtameressä omassa vaikuttamisessaan, niin EU:ssa kuin koko maailmassa, niin sen turhanpäiväisimmätki, apukoulussa oppinsa saaneet poliitikot, aikovat osoittaa koko maailmalle, että Suomi ei olekaan mikään turha maa ja takapajula.

Täytyy vain todeta, että suomalaisilla vihervassaripoliitikoilla ei todellakaan ole pienintäkään ymmärrystä maailman politiikasta ja enne kaikkea siitä, kuka teitä yleensäkään kuuntelee maailmalla. Ei mulla muuta.

20. Syys, 2018

NÄMÄ KUULUISAT VANHEMMAT VALKOISET MIEHET

On ikävä kuulua tuohon nimettyyn sakkiin, ”vanhemmat valkoihoiset miehet”, joita syytetään tänä päivän kaikesta, mistä vähänkin voi olla mahdollista syyttää. Ja ketä ovat sitten nämä nk. syyttäjät? He ovat, yllätys yllätys, valkoihoisia keski-ikää lähestyvät naiset ja ennen kaikkea feministiset keski-ikää lähestyvät miehet, mitä suurimmalla punavihreällä poliittisella taustalla.

Tämä ilmiö on yllättävän tuore ilmiö ja näistä, vanhemmista valkoisista miehistä, josta nousi koko maailmalle mieliharmi, kun tämä suurin syntipukki, Donald Trump, uskalsi mennä voittamaan jenkkien vaalit. Vaalit, jotka oli räätälöity Hillary Clintonin voitettavaksi, samalla kun Hillary voisi osoittaa vanhempien valkoisten miesten olleen aiheuttamassa maailman kaikki ongelmat.

Vuoden 2016 syksyn, jolloin USA:n vaalit pidettiin, on kaikki mahdollinen ja jopa mahdotonkin ollut Trumpinlaisten valkoisten vanhempien miesten aikaansaannosta. Tässä kohdassa ei kuitenkaan kannata pysähtyä miettimään sitä, että mites ne kaikki loistavat asiat ja jenkkien valtava talousloikka, niin nehän ovat väittämien mukaan niitä Obaman kauden pitkäaikaisvaikutteisia tapahtumia, jotka vasta nyt ovat saavuttaneet täyden kasvunsa.

Mikä tässä kaikessa jenkkien syyttelyssä on pahinta, niin se, että tämä syyttäjälauma on pesiytynyt myöskin tänne pohjoismaihin, tai niistä ainakin suomeen ja ruotsiin. Suomessa kaikki poliittiset hörhöt, aina ylestä ja valtamediaan ja aina kaduntallaajaa myöten, saivat nähdä aivan livenä tämän maailman pahimman vanhemman valkoisen miehen. Syntyi suorastaan kilpailu koko sosiaalisessa mediassa siitä, kuka keksii kaikkein alhaisempia nimityksiä tästä henkilöstä. Koirat haukkuivat, mutta karavaani kulkee ja pikkuruikkuinen mediamme on jälleen jauhotettu 100 – 0, koska heidän sanomaansa ei noteerattu jenkkilässä lainkaan. Putini ja Trump tapaavat seuraavaksi siellä rapakon takana, minne teitä, itseänne loistavana pitävä suomalainen media, tuskin kutsutaan.

Ruotsi on löytänyt oman syyttelijän, keski-ikäisestä valkoisesta miehestä. Bonnierlehden Expressenin virkaa tekevästä kulttuuripäälliköstä, joka haluaa vakuuttaa lukijoilleen sen, että ne ovatkin ruotsalaiset valkoihoiset vanhemmat miehet, jotka ovat kokonaisuudessaan ruotsissa raivoavien metsäpalojen takana. Jos eivät nyt aivan suoranaisesti tulitikut kädessään, niin heidän hiilijalanjälkensä on syypää siihen, vuosikymmenien ilmastonlämpenemisen muodossa. Hän ei kuitenkaan yritäkään syyttää tätä uutta, monikulttuurista, feminstistä hallitusta siitä, että missä on panostus ruotsin turvallisuudelle ja ylläpidolle maata puolustavalla tasolla, joka kuuluu maan kokonaispuolustuksen piiriin.

Media tuntuu olevan tänä päivänä kovin huolestunut omasta asemastaan. Entinen ei koskaan enää palaa valtamedian toimenkuvaan, sillä tänä päivän lauletaan heidän taholtaan niitä lauluja, joita poliittiset avustuksenjakajat päättävät milloinkin heillä laulattaa. Media voi tästä kaikesta ainoastaan syyttää itseään, koska vuosikymmenien aikana ovat itse olleet rakentamassa tätä tilannetta, siirtymistään vallan vahtikoirista vallanpitäjien sylipuudeleiksi. Kai ne oli, valkoiset vanhemmat miehet, myöskin syyllisiä tämän päivän median asemaan, joten osaltaan siis varmaankin totta tuo väittämä. Ei mulla muuta.